Rhea ja Froodly järjestivät 26.10.2015 paneelikeskustelun ruokahävikistä osana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöviikkoa.
Ruoka on merkittävä teema kansainvälisessä kehityskeskustelussa etenkin nyt, kun YK nosti nälänhädän lopettamisen koko maailmasta yhdeksi kehitystavoitteistaan. Sillä että ruokaa tuotetaan liikaa, on merkittäviä ilmastovaikutuksia, jotka aiheuttavat kuivuuden ja myrskyjen voimistumisen kautta viljelyolosuhteiden huonontumista erityisesti alueilla, joilla ruuasta on puutetta. Kuluttajaliitto kuvaa sivuillaan ruokahävikin laajuutta Suomessa ja maailmassa:
”Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 1300 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin 25–30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. On arvioitu, että tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä lisää. (FAO)”
Kun väestö kasvaa, on siis entistä tärkeämpää tuottaa ja jaella ruoka optimoidusti. Vaikka monesti kauhistellaan ruuan pakkaamista, niin pakkauksen vaikutus ruuan hiilijalanjälkeen on murto-osa kokonaisuudesta. Käyttämättä jäänyt leipäpala on suurempi ongema kuin leivän hankkiminen pienemmissä erissä kahdessa eri pussissa, jos silloin kaikki ruoka tulee tarpeeseen.
Panelistien vinkit ruokahävikin pienentämiseksi
Rhean paneelissa saimme kuulla kokki Sami Garamin keinoja järkevöittää raaka-aineiden käyttöä, Vihreän kunnallispoliitikon Sirpa Hertellin kokemuksia Espoon kaupungin toimista, Luken tutkijaa Kirsi Silvennoista, S-ryhmän suunittelujohtaja Mika Lyytikäistä ja Vantaan kaupungin ja seurakuntayhtymän Yhteisen pöydän edustajaa Hanna Kuismaa.
Kysyimme jokaiselta vinkin rakenteellisen ja henkilökohtaisen tason toimintaan ruokahävikin pienentämiseksi.
Hertell: Kuntien kykyä ja halua myydä ylijäänyttä ruokaa mm. koulujen keittiöistä on parannettava. Paikalliset hyvät esimerkit saatava eteenpäin myös EU-tasolla. Yhteisöllinen rakentaminen – taloyhtiöistä, joissa on kokeiltu yhdessä kokkaamista on saatu positiivista palautetta sosiaalisuudesta ja rahan säästöstä.
Lyytikäinen: Viimeisen käyttöpäivän käytöstä olisi siirryttävä parasta ennen -merkintöihin. Näin myynnistä poistuvien syömäkelpoisten tuotteiden jatkokäyttöön liittyvä byrokratia helpottuisi. Omalla kohdallaan jokainen voi soveltaa satokausiajatelua ja suosia kotimaisia tuotteita. Kaukaa tuotaviin tuotteisiin liittyy enemmän epävarmuutta ja siten myös hävikkiä tyypillisesti enemmän.
Kuisma: On olemassa monenlaisia rakenteita järjestää ruuan jakelu, myös sosiaaliset marketit, joissa ruokaa myydään reilusti halvemmalla ovat mahdollisia. Niihin kuitenkin liittyy arvovalinta siitä, halutaanko eri ihmisille omat kauppansa.
Silvennoinen: Kestävä ruokaketju rakentuu kaikista ruokaan liittyvistä valinnoista. Hävikin suhteen pitäisi kehittää sen seurattavuutta ja määritelmää. Onko esimerkiksi energiaksi käytettävä leipä hävikkiä?
Garam: Keskeistä on ruuan arvostus, ehkä ruoka on liian halpaa, jos sitä heitetään roskiin? Ruoka-aineiden tunteminen auttaa päiväyksiä paremmin arvioimaan, ovatko ne vielä käyttökelpoisia. Pienellä vaivannäöllä monista hukkaan menevistä ruoka-aineista voisi valmistaa uusia ruokalajeja: eilisistä leivistä sipsejä, kasviksista pestoja, liemiä. Matkalle lähtiessä ylimääräiset ruuat kannattaa antaa naapurille!
Myös Yhteishyvä on toimittanut reseptikirjan hävikkiruuasta. Harvoin vaan jääkaapissa sattuu olemaan juuri niitä aineita, joiden hyödyntämiseen ruokakirjoissa annetaan ohjeet. Oma vinkkini on listata Googleen muutama keskeinen raaka-aine, jotka jäakaapista jo löytyvät ja tehdä sitten soveltaen joku niistä lukuisista ohjeista, joita haku tuottaa. Säästyy aikaa ja rahaa ja lisäksi ruokalista muodostuu mukavan monipuoliseksi.